EN
FI ES

HOME
Ossi Ojutkangas. Valokuva: Kalervo Ojutkangas
Kuva: Kalervo Ojutkangas


BIO

Ossi Ojutkangas (1980, Raahe) on suomalainen monitaiteilija. Hän tekee erityisesti kollaaseja, maalauksia, mediataidetta ja installaatioita. Hänellä on myös graafisen alan koulutus ja kokemusta videotuotannosta. Päätoimiselle taideuralle Ojutkangas alkoi siirtyä 2009-2013 tehdessään verkossa julkaistavaa Discasting -nimistä englanninkielistä video-ohjelmaa. Sen käsikirjoittamisesta, ohjaamisesta, kuvaamisesta, leikkaamisesta ja animoinnista hän vastasi kokonaan itse. Discasting esitteli kulttuurisia ilmiöitä satiiriseen sävyyn, esimerkiksi yksi jakso käsitteli suomalaisten Viroon suuntautuvaa viinarallia. Ojutkankaan tyyli on usein absurdi: esimerkiksi toinen ohjelman juontajista oli Erno – homoseksuaali alkoholisoitunut kukko. Nukkena toteutettu Erno oli saanut vaikutteita Seesamtie-lastenohjelman Muppet-hahmoista, mutta Discasting oli kuitenkin suunnattu selvästi aikuisille. Tämän kaltainen ennakkoluuloton tapa yhdistellä eri vaikutteita ja luoda kontrasteja on Ojutkankaalle tyypillinen. Nykytaiteessaan hän on yhdistellyt mm. länsimaista filosofiaa, yhteiskuntatieteitä ja taidetta. Tämä näkyy erityisesti FinnChoice-mediataideteoksessa joka maalaa hyvin yksityiskohtaisen tulevaisuuden jossa ihmisten geenimuuntelusta on tullut arkipäiväistä. Frankfurtin koulukunnan yhteiskuntakritiikkiä hyödyntävä teos haastaa yleisön pohtimaan hyvin vaikeita bioeettisiä kysymyksiä. Huumorikin on yhä läsnä, mutta se on niin mustaa etteivät kaikki sitä enää huumoriksi kykene tunnistamaan. Teokseen kuuluvat mainokset tekevät irvokasta satiiria mainonnasta ylipäätään, sekä länsimaisen kulttuurin ehkä keskeisimmästä superargumentista: valinnan vapaudesta. Ojutkangas esittääkin valinnan vapauden usein petoksena jolla ihmisille myydään valheellinen tunne vallasta, minkä taakse todellinen vallankäyttö samalla kätketään. Kyynisyydestään huolimatta hän kuitenkin välttelee viimeiseen asti sortumasta jälkimoderniin nihilismiin. Ojutkangas katsoo, että kyynisyys on mahdollista ainoastaan tilanteessa jossa asioilla on vielä oikeasti merkitystä. Pimeydessä lymyilyllä voi olla myös puolensa: vähäistäkin valoa oppii arvostamaan tilanteessa jossa sitä on hyvin niukasti.